Kiltamatka Itä-Karjalaan 24.–27.5.2016
Kuvat Seppo ja Leena Ikonen, teksti Veikko Piironen
Toukokuisen kiltamatkan päätavoitteet olivat Karhumäki ja Paatene. Rautjärven Miettilässä oli ensimmäinen jalkautuminen. Tutustuttiin Kollaan museoon paikallisen oppaan johdolla. Siellä tarkka-ampuja Simo Häyhän muisto elää. Tohmajärvellä Kotipirtti-ravintolassa ruokailtiin mennen-tullen. Samoin tehtiin juohevat rajanylitykset molempiin suuntiin Niiralassa.
Venäjällä ensimmäinen kahvitauko oli Ruskealan pappilassa, eli "Herran Kukkarossa". Mainittakoon, että edesmenneet kenraali Yrjö Keinonen, joka on toiminut puolustusvoimien komentajanakin, ja hänen veljensä Kalevi (em. pappilan isäntä ja diakoni) olivat syntyjään Ruskealan poikia.
Ensimmäinen yö vietettiin Sortavalassa hotellissa vastapäätä Väinämöisen puistoa. Puistossa on Alpo Sailon 30-luvulla veistämä runonlaulaja Petri Shemeikan suurikokoinen patsas. Nina tuli Alpon vaimoksi vuosia myöhemmin. Muistamme, että Immolan Rajamies-patsas on Alpo ja Nina Sailon kipsisen pienosimallin mukaan valettu Kuopiossa vuonna 1989 Ninan valvomana, ja sijoitettu silloin nykyiselle paikalleen. Tapahtuma liittyi RVL:n 70-vuotisjuhlallisuuksiin, Rajaveteraanien kokoontumiseeen ja Rajamuseon yleisölle avaamiseen Imatran Immolassa.
Keskiviikkoaamuna kokoonnuttiin sotaorpo Matti Kälviäisen johdolla Sortavalan Evl tuhoutuneen kirkon hautausmaalle, jossa oli seppeleen lasku muistomerkille hautausmaalle haudatun Kapteeni Viljo Linnakallion muistoksi. Linnakallio oli Sunilassa perustetun 42. RajaK:n päällikkö. Hän kaatui 8.11.1941 Savujärvellä, eli Karhumäen rintamalla. Linnakallio oli opiskellut nuoruusvuosinaan mm. hautausmaan viereisessä oppikoulussa. Jarmo Piispanen piti tilaisuuteen hyvin sopivan hartauden. Matti Kälviäinen kertoi hautausmaalla ja autossakin Linnakallion ja isänsä jatkosodan vaiheista 42. RjK:ssa. Matin isä, Matti hänkin oli myös Sunilassa perustetun 42. RajaK miehiä. Hän kaatui 6.1.1942 Karhumäen rintamalla Seesjärven Suurlahdessa. Matti on syntynyt vasta isänsä kaatumisen jälkeen. Matin sankarivainajaisä on haudattu Lappeenrantaan.
Kollaan Surunristillä käytiin mennen-tullen. Siitä menomatkan suunta Karhumäkeen. Pikku paussi pidettiin Tarton rauhan, eli vanhalla rajallla. Käytiin ihailemassa Kivatsun kansallispuiston kuuluja koskia. Kahvit juotiin Kolatselän kyläkaupassa niin meno- kuin paluumatkallakin. Karhumäessä majoituttiin paikalliseen hotelliin. Matkalaiset hajaantuivat illan aikana tutustumaan ympäristön eri kohteisiin omatoimisesti.
Torstai valkeni sateisena. Pitkä erämaataival, pääosin sateen pehmittämää hiekkatietä Paateneeseen alkoi. Paateneen aleellla toimi ns. asemasotavaiheessa useasta RjK:sta muodostettu RjP 5. Rvl:n päälliköksi ylennyt Yrjö Kärkkäinen toimi siellä RjK:n päällikkönä. Kärkkäinen on kirjoittanut myös kirjan Rajajääkärikomppania sodassa. (Kirja on kiltamme myyntituotteita. Kannattaa lukea!) Kirjasta käy ilmi, miten raadollista erämaasota ja partiointi ko. alueilla oli. Mukana oli myös Imatralainen Esko Kärkäs. Kertomansa mukaan hänen isänsä Arvo oli palvellut jatkosodan aikana Paateneessa olleessa Pv:n joukko-osastossa. Kesällä 1944 oli hänen joukko-osastonsa siiretty pikavauhtia Vuosalmen suurtaisteluun. Arvo selvisi sodan koettelemuksista hengissä. Paateneessa toimi useita kyläkauppoja, mutta ei kahvipaikkaa. Niinpä kahvit jäivät juomatta ja Paateneen kyläpahanen muistoineen jäi taakse.
Matkan viimeinen yö vietettiin Petroskoissa hiljaisessa Pohjola-hotellissa. Yleisvaikutelma kohteissa ja hotelleissa oli paikallisten asukkaiden puute. Liekö arki-illoista johtuvaa? Perjantaina koko päivä oli varattu ostoksille ja kotimatkalle.
Eero Häkkinen kertoi koko matkan ajan hyvin valmistautuneena autossa ja eri kohteissa havainollisin kartoin ja tarkoin tiedoin eri alueiden taisteluista ja sotahistoriasta. Tutuksi tuli mm. Juho Pössin ja Santeri Vähäniityn sissitoiminta. Eero kertoi mm. Petroskoista lähdettyämme Matroosan kylän kohdalla siellä tapahtuneista kovista taisteluista ennen Petroskoin valtausta syksyllä 1941.
Tämä kiltamatka onnistui oiken hyvin. Kiitos kuuluu matkanjohtaja Jarmolle ja sotahistoriasta Eerolle. He eivät olleet työtään säästäneet matkan onnistumiseksi. Erityiskiitos mainiolle linja-auton kuljettajalle Seppo Åbergille. Kiitos myös mukavasta ja iloisesta matkaseurasta osallistujille. Joukosta löytyi myös hyvät laulumiehet!
