Jukajärven marssi 8.10.2004

Kuvat Risto Hyypöläinen, teksti Risto Hyypöläinen ja Pertti Saukkonen

Jukajärven marssi vedettiin miellyttävässä pilvipoutakelissä n. kahdeksan asteen lämpötilassa. Killan muonituspartiot olivat jälleen paikalla avustamassa marssijoiden huoltopuuhissa.

Alla muutama kuva marssin puolivälistä Laamalasta.

Puolimarathon kiltalaisen näkökulmasta. Pertti Saukkonen kertoo kokemuksiaan matkan varrelta.

Jukiskokemuksia

Olimme 8.10. tavanomaiseen tapaan Raja- ja merivartiokoulun Jukajärven marssin huoltopisteissä toimitsijoina. Tällä kertaa mukana olivat Antero Inkinen ja Veikko Piironen (Savonkaidan huoltopiste), Risto Hyypöläinen, Ari Puranen ja Pertti Saukkonen (Laamalan huoltopiste) ja Maire ja Seppo Kokko (Käringin huoltopiste).

Toimittuani pääosan toiminta-ajasta Laamalassa, läksin marssimaan sieltä Immolaan eli suorittamaan puolijukista. Valmistellessani marssille lähtöä pojat huomasivat, että muutama tyttörajavartijaoppilas oli myös samaan aikaan lähdössä jatkamaan taivalta. Pojat kehoittivat minua lähtemään tyttöjen matkaan. Lähdin kuitenkin vähän ennen heitä ja ajattelin, että sieltähän he tulevat ja kävelevät minut kiinni. Niin tapahtuikin ja juttelimme siinä jonkin aikaa niitä näitä ja kohta huomasin, että tytöt menivät menojaan. Jatkoin omaa vauhtiani ja ohitettavat maastokohdat alkoivat nostaa voimakkaita mielikuvia vuosikymmenten ajalta eri sissiharjoitusten tapahtumista. Pian kävi ilmi, että se olikin tämän marssin tehtävä.

Matkalla tapasin runsaasti marssivia rajajääkäreitä ja heidän kanssaan oli mukava vaihtaa aina joitakin ajatuksia. Kävi ilmi, että satuin marssireitille sellaiseen kohtaan, jossa rajajääkäreiden vauhti oli omaani hieman nopeampi. Näin tapasin heitä runsaasti, mutta en marssinut minkään porukan matkassa. Tarkkailin rajajääkäreiden marssia ja havaitsin, että heillä oli homma hyvin hallinnassa. Varusteet olivat hyvin päällä ja eteneminen oli määrätietoista. Monet totesivat olevansa ensimmäistä kertaa näin pitkällä marssilla, mutta hiertymiä heille ei ollut tullut, koska liikkaavia miehiä ei näkynyt. Loppumatkalla monet myönsivät väsymyksen, mutta sehän kuuluu näin pitkän marssin luonteeseen.

Matka jatkui ja katselin maastokohtia edelleen vielä sissin näkökulmasta. Monissa kohdin ajattelin, millaisen esim. tuliylläkköpaikan siihen voisi järjestää. Marttilan talon maastossa reittiä oli muutettu kulkemaan vähän lännenpää. Syynkin tiesin piiripäällikönä toimimisen ajoilta. Paikan nykyinen omistaja tahtoo, ettei sen kautta kuljeta. Kuitenkin reittimerkintä osoitti molempiin suuntiin ja marssijat käyttivät kumpaakin vaihtoehtoa. Matka oli kuitenkin niiden välillä suunnilleen sama. Lähestyttäessä Aholampea, tuli entistä enemmän vastaan sellaisia maastokohtia, jossa sissiharjoituksia oli pidetty. Tienvarret olivat vielä nytkin puskittuneita, mikä teki harjoittelupaikkojen valinnasta vaativia, koska nyt rauhan aikana raivauksia ei suoriteta. Aholammin kämppä, mitä harjoituksissa on runsaasti käytetty, on siirtynyt yksityiseen omistukseen. Lähestyttäessä Kärinkiä ja Aholammin risteyksessä olevaa huoltopistettä, sitä ennen reitillä on pitkä ylämäkeen johtava suora. Siinä marssijoilla väsymys alkaa jo alustavasti iskeä. Vuosien varrella monet marssijat ovat pysähtyneet tässä maastossa tauolle hyvin lähelle huoltopistettä, kun sitä mäen takaa ei näy.

Mehu ja suolakurkku virkistivät Kokkojen miehittämällä huoltopisteellä, ja viimeinen etappi Immolaan alkoi. Tultaessa Niemilammen tasalle tuntui loppusuora avautuvan. Jalat olivat hieman kipeät, mutta kunto oli muutoin vielä kohdallaan. Tultaessa vanhan rautatien linjalle, palautui mieleen yksi vanginsieppausharjoitus. Sieppaajat asetettiin kallioluiskan juureen, jossa heidän tuli tyrkätä seiväs vihollislähetin polkupyörän pinnojen väliin ja ottaa tämä kiinni. Näin tapahtuikin ihan oikeasti, vaikka toiminnan piti olla kuvaannollinen. Pyörä vähän särkyi, ja mies syöksyi päistikkaa hietikolle, mutta ei vahingoittunut. Loppurutistuksessa eteen tuli vielä pioneerityömaa, jota aikanaan käytettiin paljon harjoituksissa. Siinä pidin pioneeriharjoitusten ohella myös runsaasti joukkueen puolustusharjoituksia. Paikka oli hyvä tähän tarkoitukseen. Ainoana ongelmana oli ensimmäisen ryhmän sijoittelu vanhan rautatien tasalle, koska sen ala oli vähän kapea. Maalia lähestyttäessä tuli vastaan vielä harjoitusraja, johon liittyy varmaan eniten koulutuksellisia muistoja, mutta niitä ei ehtinyt paljoa muistella, kun huomasi jo olevansa rajajääkärikomppanian koulutushallissa ja maalissa. Vänrikki Anttila kysyi:"Miten marssi meni?" Vastasin, että siinähän se meni tökkiessä. Päättelin spontaanista vastauksesta, että jalkani olivat kipeytyneet, mutta muutoin voimat olivat tallella. Puolikas Jukajärven marssi oli sopiva lähes kuusikymppiselle sissille.